Talvisivu

Jäljestäminen

Jälkiä seuratessa ja tunnistettaessa kannattaa kulkea pidemmän matkaa, sillä ensimmäiset jäljet jotka huomaat saattavat olla epätyypillisen näköiset ja askellaji poikkeuksellinen. Varaa siis mukaan evästä ja istuinalusta. Jälkioppaasta ja kamerasta voi olla iloa. Vierailla alueilla kuljettaessa kartta ja kompassi ovat myös tärkeitä.

Jälkijonoa seuratessa kuljetaan jommalla kummalla puolella jälkiä, ei siis niiden päällä. Eläimen kulkusuunnan määrittäminen on helppoa silloin kun anturoiden jäljet ovat näkyvissä. Näin ei kuitenkaan aina ole. Tällöin eläimen kulkusuunta selviää katsomalla kummasta päästä jäljet ovat syvempiä. Tassun etuosan jäljestä tulee syvempi kun eläin ponnistaa jalan maasta ottaessaan seuraavan askelen. Lisäksi jäljen eteen tulee usein irtolunta nousevan jalan mukana.

Jälkijonoa seuratessa voi tutkailla mitä eri askellajeja eläin on käyttänyt kulkiessaan. Niistä voi päätellä mitä eläimellä on ollut mielessään, esimerkiksi onko se kulkenut rauhallisesti vai saalistanut tai paennut. Myös seurattavan jonon ylittävät eläinten jäljet ovat kiinnostavia. Joskus seurattuaan pitkään yhtä jälkijonoa, se risteääkin kahdeksi tai useammaksi jonoksi. Samoissa jäljissä onkin kulkenut monta, jopa eri lajista eläintä! Syvässä lumessa kulkiessa vanhoihin jälkiin astuen matka etenee kevyemmin kuin omaa polkua.

Askellajit

Eläimillä on omat luonteenomaiset kulkutapansa. Kaikille tuttua on, että jänikset loikkivat, mutta miten muut eläimet liikkuvat?

Käynti

Käynnissä yksi jalka kerrallaan astuu eteenpäin.

  1. Vasen takajalka
  2. Vasen etujalka
  3. Oikea takajalka
  4. Oikea etujalka

Hitaassa käynnissä takatassujen jäljet jäävät etutassujen jälkien taakse, kun taas nopeassa käynnissä askelet ovat pidempiä ja takatassujen jäljet tulevat etutassujen jälkien eteen.

Mistä sitten voi tietää kumpi peräkkäisistä jäljistä on etu-, kumpi takajalasta? Koiraeläimillä ratkaisu on helppo, sillä takatassut ovat etutassuja pienemmät. Jos molemmat jäljet ovat samannäköisiä, täytyy arvailla eläimen vauhtia ja päätellä siitä.

Syvässä lumessa kulkiessa on kevyempää käyttää vanhoja jälkiä. Silloin etu- ja takatassut astuvat samaan kohtaan ja jäljet näyttävät oikeastaan siltä kuin eläin olisi kävellyt vain takajaloillaan.

Käyntiä usein käyttäviä eläimiä: kissaeläimet (ilves), karhu.

Ravi

Ravissa “ristikkäiset” jalat liikkuvat samaan aikaan.

  1. Vasen takajalka ja oikea etujalka
  2. Oikea takajalka ja vasen etujalka

Kuten käynninkin kohdalla, hitaassa ravissa takatassujen jäljet jäävät etutassujen jälkien taakse, kun taas nopeassa ravissa askelet ovat pidempiä ja takatassujen jäljet tulevat etutassujen jälkien eteen. Samoin syvässä lumessa astutaan takajaloilla etujalkojen jälkiin.

Ravijäljet ovat siis yleensä melko saman näköisiä kuin käynninkin. Eroa löytyy kuitenkin askelpituudessa, joka on ravissa pidempi, sekä oikeiden ja vasenten jälkien välimatkassa keskilinjaan nähden. Ravissa jäljet ovat suoremmassa linjassa.

Hieman erikoisemman näköisiä jälkiä jää vinoravista, jota käyttävät koiraeläimet, mutta vain kovalla alustalla. Vinoravissa koira juoksee jompi kumpi kyljistä vinosti menosuuntaan. Menosuuntaan kääntyneen kyljen voi vaihtaa lennossa. Takajalat pääsevät heilahtamaan vapaammin eteenpäin osumatta etujalkoihin. Askelet ovat pitempiä, vauhti kovempi. Energiaa kuluu vähemmän kuin yhtä nopeassa tavallisessa ravissa.

Ravia usein käyttäviä eläimiä: susi, kettu, supikoira.

ilvesjalkijono2 ketturavi2 vinoravi 1. vasemmalta: ilveksen hidas ravi syvässä lumessa.
2. vasemmalta: ketun reipas ravi syvässä lumessa.
3.vasemmalta: ketun vinoravi jäällä. Huomioi nuolen osoittama kulkusuunta sekä suurempien etutassujen eteen tulevat pienet takatassujen jäljet. Jälkien viereen on kirjoitettu mikä tassu on kyseessä. Eläimen vasen kylki on ollut vinosti menosuuntaan.

Laukka

Laukassa kaikki jalat osuvat maahan nopeasti peräkkäin (hevosten tuttu “klo-pe-ti-klop”), jonka jälkeen eläin on kokonaan ilmassa hetken (liitovaihe). Ensin maahan osuvat peräkkäin takajalat, sitten peräkkäin etujalat.

Laukkajäljet voivat olla monennäköisiä riippuen liikkumisnopeudesta, liitovaiheen pituudesta ja jalkojen maahanosumisjärjestyksestä. Jos liitovaihe on lyhyt, ensimmäisenä maahan tulevan takajalan jälki voi tulla edellisen kuvion etujalan jäljen kohdalle tai sen taakse.

Laukkaaminen on ravia raskaampaa, mutta myös nopeampaa, joten tavallisesti ravia tai käyntiä käyttävät eläimet voivat ottaa laukalla tarpeen tullen pikapyrähdyksiä.

Laukkaa käyttää usein ainakin naali.

Loikka

Loikassa takajalat ponnistavat pitkään hyppyyn, josta tullaan alas etutassut ensimmäisenä. Vierekkäiset jalat saattavat osua maahan yhtäaikaisesti tai peräkkäin, jolloin jäljet tulevat vierekkäin tai peräkkäin. Loikka muistuttaa laukkaa, mutta on raskaampi käyttää.

Parijälkihyppely on näätäeläimille tyypillistä. Siinä etu- ja takajäljet osuvat kaikki samoihin kuoppiin. Etutassut irtoavat maasta täsmälleen samaan aikaan kuin takatassut tulevat niiden tilalle samoihin jälkiin.

Loikat ovat pisimpiä kovalla pohjalla ja lyhenevät sitä enemmän mitä pehmeämmässä ja syvemmässä lumessa kuljetaan. Oikein syvässä, pehmeässä lumessa loikkimisesta jäävät jäljet ovat vain suuria kuoppia lumessa.

Loikkaa käyttävät usein jäniseläimet, orava, liito-orava maalla liikkuessaan, näätäeläimet.

paastainen Vasemmalla: Päästäinen on loikkinut lyhyen matkaa lumen pinnalla. Pakkasilla päästäisten ja muiden pikkueläinten kannattaa pysyä lumen alla niin paljon kuin mahdollista, sillä siellä on lämpimämpää ja siksi lämmönhukka ja energiankulutus ovat siellä pienempiä.
Oikealla: Näätäeläin on loikkinut sinne tänne parijälkihyppelyä.
naata2

Jälkikurssi, Kurs i Djurspårning


ryhma2

Svenska Naturvetarklubben SvNK järjesti yhteistyössä HY:n Biotieteellisen tiedekunnan ruotsinkielisen opetuksen osaston kanssa kurssin eläinten jäljistä 3.-6.2.2005. Kurssi järjestettiin tänä vuonna jo 10. kerran. Tällä kertaa matka suuntautui Etelä-Pohjanmaalle Lapväärtiin ja Karijoelle. Opettajamme tiesivät jo ennalta alueella olevan kaikenlaista hauskaa – ensimmäinen susiperhekin oli vasta saapunut alueelle!

Retket kurssilla

Ensimmäinen päivä

Ensimmäinen retkipäivä oli onnistunein. Edellisestä lumisateesta oli kulunut pari päivää, joten jälkiä oli runsaasti.

Ensimmäisenä näimme ilveksen (Lynx lynx) jäljet. Ilveksen jäljet ovat kuin kissalla, vaikkakin tietysti suuremmat. Tassut ovat epäsymmetriset: oikea ja vasen tassu ovat toistensa peilikuvat. Viereisessä kuvassa on ilveksen vasemman tassun jälki. Pisin varpaista on keskivarvas. Tassun jäljessä ei yleensä näy kynnenjälkiä, sillä kissaeläimet eivät yleensä pidä kynsiä esillä. Anturat ovat pyöreät ja niiden välissä on enemmän tilaa kuin koiraeläimillä. Jäljen koko vaihtelee reilusti riippuen alustasta. Pehmeässä, upottavassa lumessa ilves levittää varpaansa jottei se uppoaisi niin paljon. Kovalla alustalla tassusta jää paljon pienempi jälki. Lisää tietoa ilveksestä.

ilvestassu3
Ilveksen jälki
Seuraavana löytyi suden (Canis lupus) jälkiä. Sudella ja muilla koiraeläimillä on symmetriset tassut. Etutassut ovat takatassuja suuremmat. Jäljissä saattavat näkyä myös vahvat kynnenjäljet. Jälki on pitkänomaisempi kuin ilveksellä ja anturanjäljet täyttävät lähes koko jäljen. Etu- ja pikkuvarpaan anturat ovat kolmiomaiset. Viereisestä kuvasta näkee keski- ja nimettömänvarpaan vahvat kynnenjäljet. Susi on myös astunut samaan jälkeen ensin etu- ja sitten takajalalla. Lisää tietoa sudesta.

sudentassu
Suden jälki
Seuratessamme suden jälkiä tien varresta metsään, huomasimme samoille jäljille saapuvan myös toisten sudenjälkien. Usein sudet ylittävät tiet ja muut uhkaavat paikat erillään ja tapaavat uudelleen vasta metsässä. Näin luultavasti tässäkin tapauksessa, vaikka emme voi olla aivan varmoja siitä, kulkivatko eläimet yhtä matkaa. Susien jäljet erosivat jälleen ennen seuraavaa tietä. Samalta paikalta, jolla susien jäljet erosivat toisistaan, löytyi metsäjäniksen (Lepus timidus) jälkiä. Se oli hypellyt rauhallisesti kohti tietä, josta voi päätellä etteivät sudet olleet olleet paikalla samaan aikaan. Suunnilleen saman ikäisiä jäljet kuitenkin olivat päätellen niihin kerääntyneen lumen määrästä. Pehmeällä lumella metsäjänis harottaa takatassunsa aivan valtaviksi. Etutassut ovat pienemmät ja epäsymmetriset. Lisää tietoa metsäjäniksestä.

metsajanis
Metsäjäniksen jälkiä
Susien reitti kohtasi vanhemmat hirven (Alces alces) jäljet. Hirven etusorkan jälki poikkeaa takajalan jäljestä siinä, että usein etujalan jäljessä näkyy takana ns. lisäsorkkien painaumat. Myös hirven takajaloissa on lisäsorkat, mutta ne ovat niin korkealla jalassa että niistä harvemmin jää jälkeä lumeen. Viereisessä kuvassa hirvi oli astunut omiin jälkiinsä. Jonkinlaiset lisäsorkkien jäljet kuitenkin voi löytää kuvasta. Hirven sorkka on huomattavan iso muiden sorkkaeläimiemme sorkkiin verrattuna, joten erottaminen ei ole vaikeata. Lisää tietoa hirvestä.

hirvi
Hirven jälki

Myöhemmin löysimme toisen tien vierestä lisää ilveksen jälkiä ja lähdimme seuraamaan niitä. Ilves näytti ravanneen rauhallisesti paksussa lumessa. Sen jäljet seurailivat vauhkosti laukanneen, verta vuotavan valkohäntäpeuran (Odocoileus virginianus) jälkiä. Kokemattomina jäljittäjinä aloimme jo herätellä toiveita ilveksen ja peuranraadon näkemisestä. Toisin kuitenkin kävi. Ilves teki välillä kierroksia kauemmas peuran jäljistä. Peura alkoi kulkea hitaammin kauempana tiestä. Löysimme paikan, jolle se oli pysähtynyt syömään. Ilveksen jäljet seurasivat yhä mukana. Ehkä auto oli kolhaissut peuraa ja säikyttänyt sen hurjaan pakoon. Lisää tietoa valkohäntäpeurasta

ilvesjalkijono valkohantapako peuransorkka
peurapapana
1. vasemmalta: Ilveksen ravi syvässä lumessa
2. vasemmalta: Takajalkansa loukanneen valkohäntäpeuran laukkajälki syvässä lumessa. Kauempana näkyviin kahden jäljen ryhmiin on astunut aina sen puolen etu- ja takajalka.
Oikealla ylhäällä: Valkohäntäpeuran sorkanjäljet.
Oikealla alhaalla: Valkohäntäpeuran papanoita.

Ensimmäisenä päivänä näimme vielä oravan (Sciurus vulgaris), metsäkauriin (Capreolus capreolus) ja supikoiran (Nyctereutes procyonoides) jälkiä.
Lisätietoa oravasta.
Lisätietoa metsäkauriista.
Lisätietoa supikoirasta.

Toinen päivä

Toisena päivänä emme olleet yhtä onnekkaita kuin ensimmäisenä. Yöllä oli satanut reippaasti lunta ja kaikki vanhat jäljet olivat peittyneet. Aamupäivän satoi vettä, sitten räntää ja taas vettä. Vain vettä pelkäämättömät saukko, ketut ja koskikara olivat liikkeellä.

Saukko (Lutra lutra) kuuluu näätäeläimiin. Sen jälkiä ja ulosteita löysimme pian joen rantatöyräältä. Ikävä kyllä emme nähneet yhtään mahaliukujälkeä. Läysimme kahdenlaisia ulosteita, joista toisesta voi erottaa kalansuomuja, toinen sisälsi sammakkoa. Oikeanpuoleisessa kuvassa on kalaa sisältävä uloste. Viereisessä kuvassa ylempänä on saukon oikean etutassun (OE) jälki. Usein jäljessä ei näy kaikkia viittä varvasta. Saukon etutassun jäljen erottaa takatassun (T) jäljestä (alempi) siitä, että siinä on myös jälki ranneanturasta. Lisätietoa saukosta.

saukkotassu
Yllä saukon OE, alla OT.

saukkokakka
Kalaa syöneen saukon uloste.

Kettu (Vulpes vulpes) kuuluu koiraeläimiin. Sen tassunjälki on samannäköinen kuin sudellakin, mutta kooltaan vain 6 cm. Silläkin etutassut ovat selvästi takatassuja suuremmat. Lisätietoa ketusta.
Koskikaran (Cinclus cinclus) näimme vain kaukaa. Se istui keskellä jokea jään reunalla. Lisätietoa koskikarasta.

Kolmas päivä

Yöllä lämpötila oli painunut reilusti pakkasen puolelle. Näkyvissä oli vain niiden eläinten jälkiä, jotka olivat kulkeneet jäätyvällä loskalla alkuyöstä. Näimme ketun ja jäniksen jälkiä sekä euroopanmajavan (Castor fiber) pureskeleman koivun. Majavan ruokailusta oli kuitenkin kulunut jo vuosia. Löysimme oravan ja käpylinnun puhdistamia kuusenkäpyjä sekä liito-oravan (Pteromys volans) papanoita. Lisätietoa liito-oravasta.

majava
Majavan järsimä koivu.

liitispapana
Liito-oravan papanoita.

© 2018 A MarketPress.com Theme